Tässä sarjassa on tarkoitus tehdä vaarattomaksi verbaalisia piraattipommeja. Piraatit mielellään käyttävät olemassa olevia termejä omiin tarkoituksiinsa tai keksivät uusia.
Tekijänoikeusmonopoli
Monopoli on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja.
Tekijänoikeudet jakaantuvat maailmassa miljoonien eri tekijöiden välillä. Vaikka tekijänoikeuksia on myös yritysten hallussa, niin yhdelläkään yrityksellä ei ainakaan länsimaisilla markkina-alueilla ole monopolia. Sitä paitsi, vasta teoskappaleiden valmistaminen ja myyminen on palvelun tai tuotteen tarjoamista, jolle voi teoriassa monopoli syntyä. Esimerkiksi elokuvien ja äänilevyjen teoskappaleita myyvät vähintään sadat tuhannet yritykset.
Piraattien mielestä esimerkiksi levy-yhtiön yksinoikeus artistin tuotoksiin tarkoittaa "tekijänoikeusmonopolia". Levy-yhtiö saa artistin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella oikeuden niihin tuotantoihin, jotka levy-yhtiö tekee artistin kanssa (tuottajan oikeus). Tekijänoikeus säilyy artistilla, mikäli hän on tallennetut teokset luonut. Maailmassa on lukuisia artisteja, jotka ovat tehneet teoksistaan uudet versiot uudelle levy-yhtiölle.
Toinen samaan kategoriaan kuuluva piraattien väärin käyttämä termi on kartelli. Piraattien maailmassa mediayritykset ja ohjelmistovalmistajat muodostavat kartelleja hyötyäkseen "tekijänoikeusmonopoleista".
Kartelli on talouselämässä yritysten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on keskinäistä kilpailua rajoittamalla saavuttaa monopoli tai ainakin sitä lähentyvä asema markkinoilla.
Reaalimaailmasta ei löydy näyttöä siitä, että elokuvayhtiöt, levy-yhtiöt tai ohjelmistoyhtiöt olisivat sopineet rajoittavansa keskinäistä kilpailua esimerkiksi sopimalla hinnoista, tuotantomääristä, markkinaosuuksien jakamisesta, markkina-alueiden jakamisesta tai asiakkaiden jakamisesta yritysten kesken. Päinvastoin, kilpailu sen kun kovenee koko ajan. Isotkin yritykset, jotka eivät menesty, tulevat ostetuiksi toiminnan tullessa kilpailutilanteessa kannattamattomaksi. Sitä paitsi, Yhdysvalloissa, jossa suurimmat ja merkittävimmät media- ja ohjelmistoyritykset sijaitsevat, kartellit on kriminalisoitu jo vuodesta 1890 lähtien.
Yritysten pyrkimys puuttua kuluttajien oikeuksiin tai heikentää tuotteiden käytettävyyttä ei rajoita yritysten keskinäistä kilpailua. DRM ei rajoita yritysten keskinäistä kilpailua. Yritykset voivat vaikka kilpailla sillä, kenellä on DRM ja kenellä ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti